Nyt sita ossaa jo purjehtia, enaa lisenssi puuttuu.. Tassa pikkutarina siita. Ja hei sorry kaikille jos tuloo paljo virheita ku kello on nyt 1am yolla ja kirjottelen monta tarinaa tikulle valmiiksi ni meinaa samalla vaha vasyttaa.. Koko paiva ollaa pesty pyykkia ja pelattu ultimatea porukalla ni saattaa jarki kayda hittaalla josko kay ollenkaa. Mutta nyt kertomus purjehduksest alkaa:
Nimittain Barryn veneella ollessa me melkei joka paiva korjailtiin sen vanhaa purjevenetta jolla ei oo seilattu yli vuoteen. Veneen nimi on kylla aika osuva ja Barry esitteli sen veneen tosi hienosti.. Lazy Days (Laiskuuden paivat) on ehka joku about 7 m pitka ja siina on keula- ja paapurje.. Ei mikaa iso mutta purjevene kuitenki..
Siina piti sen LD’n (LazyDays) pohja maalata uuestaa ja ajettiin se nousuveden aikana Barryn osottamalle paikalle ja ankkuroitiin siihe.. Sitte odoteltii laskuvetta ja varkkailtiin jotain muuta talolaivassa.. Jonku ajan paasta alko laskuvesi ja sitten ku vetta oli ehka vaha yli polvien nii Barry ohjeisti taas meita. Kahlattii LD’n luo ja tuupattiin sita vahan etta se kallistu vahasen toiselle kyljelle.. Ja eika menny ku ehka vajaa tunti nii vesi oli kaikki laskenu pois siita LD’n alta ja paastiin hommiin.. Oli kylla hauskan nakonen ku vene oli kuivalla maalla kallellaa ja pojat raaputti vanhat maalit pois ja maalas pohjan uudestaa.. Ja seuraavana paivana oli toisen puolen vuoro. Aika kateva ja helppo tapa maalata venetta mutta tuskin laillinen tapa. 
Sitten korjailtii siita pari sahkovikaa ja monia muita vikoja seka pestiin ja poleerattiin koko vene nii etta se kiilsi ku timantti.. Sinne piti viia pelastusliiveja ja juomakuppeja ja vetta ja vahan naposteltavaa nii se oli valmis koepurjehdukseen.. Tehtiin siina iltapaivalla pieni kevyt purjehdus pelkalla keulapurjeella eika sekaa ollu kokonaa auki. Siita nyt ei oikei kikseja irronnu.
Seuraavana paivana lahdettii porukalla purjehtimaa ja varattiin siihen puolipaivaa aikaa.. Lastattii vene uudestaa tarpeellisella varustuksella ja matkaan. Taalla Ausseissa tyypit kayttaa todella paksua auroinkorasvaa kasvoihin ja poskipaihin ettei naama pala surffatessa tai uidessa. Sita samaa sinkkia laitoin itekki sitte. Niita saa erivarisina: virheita, valkosia, pinkkia, sinista ja vissii keltasta. Tulee kylla vaha inkkari olo ku vetaa raidat naamaa. Ja silta se vaha nayttaaki. Mut takas matkaa. Ajettiin moottoriajolla Bum’s Bay’sta Paradise Point’in ohi jossa Matte oli katolla toissa ja nahtiinki ku se heilu siella. MAtteki huomas meidat sitte ku soitin sille et missa ollaa ja mita tekemassa. Menomatka ei kylla ollu erikoinen eika mitaa janna sattunu.. Keulassa oli erittai hyva istumapaikka ku se vene menee ylosalasin siella aallokossa. Ja jokane vuorollaa ohjas LD’ta. Ite loysin mukavan ja helpon tavan ohjata sita.. Silleen et toinen jalka on siina perasimen paalla niin samalla pystyy ottaa rennosti ja kadet vapaina nojailla sinne peravaijereihin..
Kaytiin melkein South Stradbroke Islandin pohjois paassa ja pidettii uimatauko. Ankkuri alas ja uimaan. Uitiin samantien sinne saarelle ja lahdettiin kavelemaa pienta polkua pitkin. Jonku aikaa kaveltya kuulu sielta viidakosta kahahdus ja nahtiin eka kenguru joka hyppeli meita karkuun. Kylla se nauratti ku on niin hassunnakonen kulkutyyli.. Hehe. Uitii takas veneelle ja Barry piti oppitunnin mita kay ku nykii kustakin koydesta.
Ja ankkuri ylos ja purjeet auki. Tuuli alko ottaa koko ajan kovemmin purjeisiin ja ohjaus kavi nopeesti raskaaksi. sitte yht akkia tuli kunnon tuuli ja vene meni ihan kallelleen, niin etta melkein tuli vesi reunan yli veneeseen ja venetta ei pystyny ohjata ollenkaa vaan se alko kaantymaan itekseen tuulta vastaan. Sillon meinattiin ajaa kolari sellasen vaylamerkin kanssa. Meni oikeesti niin lahelta et olin jo hetken verran varma etta rysaytetaan.
Tilanne sitte rauhoittu ku saatii purjeet vapautettua ja lahdettii turvallisesti purjehtimaa kohti Bum’s Bayta. Jokanen vuorollaa paasi puikkoihin ja oli se raskasta.. Nappea Barry kehu parhaaksi purjehtijaksi ku se osas ohjata sita nii hyvin.. Takasi tultiinki nopeesti tuulen mukana eika kestany ku hetki ni oltiin jo talolaivalla, vaikka matkaa oliki joku 25 km.
Talolaivalle tulon jalkee alettii heti vasailemaa illallista ja kylla se uni maitto sitte illalla.. Se oli eka kunnon purjehdusreissu ja vallan mahtava..
